Lämpöstressi kasveissa

Kasvien lämpöstressi syntyy, kun ilman lämpötila nousee pidemmäksi aikaa kasvin optimaalista lämpötilaa korkeammaksi, jolloin elintärkeät fysiologiset ja biokemialliset prosessit häiriintyvät. Korkeat lämpötilat voivat häiritä fotosynteesiä, hengitystä ja vedenottoa, mikä johtaa kasvun hidastumiseen, sadon alenemiseen ja mahdollisiin vaurioihin tai kuolemaan.

• Fotosynteesin estäminen: Liiallinen kuumuus voi vähentää klorofyllin toimintaa, mikä rajoittaa kasvin kykyä muuntaa auringonvalo energiaksi. Tämä heikentää kasvia ja hidastaa sen kehitystä.
• Lisääntynyt veden menetys: Korkeat lämpötilat kiihdyttävät transpiraatiota, jolloin kasvit menettävät nopeasti vettä. Jos veden menetys ylittää kasvin kyvyn imeä kosteutta maaperästä, kasvi voi kuihtua tai kuivua.
• Soluvauriot: Tämä voi johtaa kudosvaurioihin ja aineenvaihduntatoimintojen heikkenemiseen.
• Viivästynyt tai epäonnistunut lisääntyminen: Lämpöstressi voi häiritä kukkien ja siementen kehittymistä, mikä vähentää pölytyksen onnistumista ja johtaa sadon alenemiseen.
• Lisääntynyt alttius tuholaisille ja taudeille: Stressaantuneet kasvit ovat usein heikompia, mikä tekee niistä alttiimpia tuholaisille, sieni-infektioille ja muille taudeille.
  

Kasvit reagoivat lämpöstressiin sulkemalla kasviholkkiaan vähentääkseen vesihäviötä, tuottamalla lämpösokkiproteiineja solurakenteiden suojaamiseksi ja muuttamalla joskus kasvutapojaan. Pitkäaikainen altistuminen voi kuitenkin nujertaa nämä puolustusmekanismit ja johtaa peruuttamattomiin vaurioihin.

Maanviljelijät ja puutarhurit voivat käyttää lämpöstressin lieventämiseksi strategioita, kuten varjostusta, multausta, asianmukaista kastelua ja lämpöä sietävien kasvilajikkeiden valintaa.